keskiviikko 19. helmikuuta 2014

01: Uusi työ (2/2)


Tämän toisen osanpuolikkaan tekemisessä ei kestänyt kauhean pitkään. ;)
Elina Ilmarisen tarina on vasta aluillaan, eikä vielä ole läheskään kaikkea jännittävää ja mukavaa tapahtunut! Luvassa on vielä vaikka mitä, muun muassa takaumia menneisyydestä, uusia hahmoja ja tapahtumia!
Lisäksi olen suunnitellut, että LC Ilmarinen voisi jatkua 5-6 sukupolven ajan. Tällöin tarinasta tulisi sopivan pitkä, mutta tietysti voi käydä niinkin että tämä LC loppuu aikaisemmin. No, ei sitä vielä tarvitse miettiä. :D
Lukuiloa kaikille! :)
-Sims3Pelaaja



Murtovaras, naispuolinen sellainen, astui talooni musta säkki kädessään.


Heräsin outoon kolinaan ja jalkojen tömistelyyn, ja yhtäkkiä muistin että ulko-ovi oli jäänyt auki. Sitten huomasin murtovarkaan ja järkytyin.


Soitin niin nopeasti poliisille kuin pystyin ja huusin varkaalle: "ULOS MINUN TALOSTANI, SENKIN HÄMÄRÄ-ÄMMÄ!"


Varas lähti karkuun, ja en huomannut samassa rytäkässä oliko hän ottanut mukaansa jotakin ylimääräistä.


Poliisiauto pysäköi tien varteen, mutta liian myöhään. Varas oli jo karannut, eikä mitään ollut enää tehtävissä.


"Olen pahoillani, neiti Ilmarinen, mutta nyt kävi näin. Yritämme löytää varkaan niin pian kuin voimme. Muuten, oliko hän mies vai nainen?" poliisi totesi ja kysyi.



"Öö, hän oli nainen...muistaakseni", yritin muistella.
"Tunnemme erään naispuolisen varkaan, jota olemme yrittäneet saada jo pitkään kiinni", poliisi sanoi. "Pahoittelen varkautta, yritämme napata naisen mahdollisimman pian, voit mennä nukkumaan takaisin", hän jatkoi.


Poliisi sanoi "hyvää yötä" ja lähti virka-autollaan takaisin poliisiasemalle.


Minun oli vaikea saada murtovarkauden jälkeen unta, koska tajusin että varas oli varastanut ihanan nojatuolini*. Tosin minua kyllä ihmetytti, miten hän sai sen kannettua niin nopeasti ulos...?

*Simsissähän voi varkaat ottaa vaikka television ja kantaa sen pienessä säkissä mukanaan. En ymmärrä, mitä realistista siinä on...


Aamulla menin virkistävään suihkuun. Vaikka minulla ei ollut paljaan pinnan pelkoa, menin silti uimapuku ylläni suihkuun, koska tarkoitus oli pestä vain hiukset. Olen siis aika erikoinen kaveri...


Aloin tekemään lounasta, ja ruokana olisi tänään vohvelit. Tiedän kyllä, ettei vohvelit ole mikään terveysruoka, mutta saa sitä joskus syödä.
Yhtäkkiä puhelin alkoi soida.


"Hei, Elina Ilmarinen!" sanoi tumma miehen ääni puhelimessa. Minua pelotti, sillä en tuntenut moista ääntä.
"He-hei", vastasin epävarmana.
"Minä olen Francisco Battista, ja olen kuullut että olet sisustussuunnittelija. Voisitko tulla luokseni, minulla olisi sinulle hieman töitä?" mies esittäytyi.
Minua helpotti, kun mies kertoi henkilöllisyytensä. Olisin jo luullut, että joku kertoisi minulle menneisyydestäni...


Ruoanlaitto jatkui lyhyen puhelinkeskustelun jälkeen. Nyt oli vuorossa vohvelitaikinan sekoitus kulhossa.


Jakke oli tänään varsin väsyneellä päällä, mutta ehkä se johtui siitä että varas tuli keskeyttämään yöunet silloin aamuyöllä...



Lopulta sain vohvelit paistettua, ja niistä tuli oikein rapeita ja herkullisia. Olin vieläkin aika väsynyt, sillä varas sattui väärään aikaan väärälle reitille - Ilmarisen tontille. Ihmettelin vain, että miksi Jakke ei haukkunut ollenkaan? Vai enkö kuullut mitään, vaan nukuin täysillä ennen kuin varas tuli talooni? Olisi tosiaan pitänyt lukita ulko-ovi silloin.


Tällainen uusi ostos tuli tehtyä. Kävin ostamassa retro-television ruoan jälkeen. Minulla tosin tuli kiire, sillä pian olisi töihin menon aika. Olinhan minä luvannut Francisco Battistalle tulla auttamaan.


Juoksin nopeasti tilaamalleni taksille, jotta työkeikka ei menisi liian myöhäiseksi.


Tällainen talo Franciscolla oli. Aika...erikoinen, vai mitä?


Kun soitin ovikelloa, odotin hetken portaikon alapuolella, kunnes tuiman näköinen mies tuli tervehtimään minua.


"Mitä haluaisit minun tekevän?" kysyin mieheltä kohteliaasti.
"Haluaisin uuden stailauksen taidehuoneelleni. Uusia tauluja, yksi koriste-esine tai seinäsomiste, sekä uusi maalausteline", Francisco kertoi.
"Onnistuu!" sanoin kohteliaasti ja kävin taidekaupassa valitsemassa tauluja, jotka olivat miehen kertoman kokonaisbudjetin sisällä.

Kului noin kolme ja puoli tuntia, kunnes suunnittelu ja toteutus olivat valmiit.


Kutsuin Francisco Battistan tulla katsomaan hänen uutta taidehuonettaan.


Nuhruisen näköinen maalausteline oli ensisijainen valintani, sillä tiesin ettei mies pitänyt täysin symmetrisistä esineistä, paitsi ehkä taideteokset olivat poikkeus.


Tällainen kokonaisuus on Francisco Battistan uusi maalaushuone. Huomatkaa taulut ja enkelin siivet seinällä. Mitä mieltä olette? Onko minulla, Elinalla, silmää kodin sisustukselle?


"Hmm...annas kun mietin oikeita sanoja", Francisco esitti epävarmaa.
Minua jännitti uudestaan. Mitä jos hän ei pitäisi sisustuksesta?


"Kuules Elina, tämä huone on...mestariteos! Se se on! Sinullahan on taiteellisia lahjakkuuksia! Osaat valita juuri sellaisia yksityiskohtia mistä asiakkaasi pitävät - tai ainakin minulle", Francisco sanoi, ja yllätyin positiivisesti. Ehkä tämä yksinäinen taiteilija oli väärinymmärretty.


Näin, kun mies alkoi heti maalaamaan uutta maalausta. Hän selvästi sai inspiraation uudesta huoneen sisustustyylistä. Ja totta kai hän myös maksoikin minulle, en minä tyhjin käsin jäänyt tällaisesta urakasta!


Seuraava tehtävä koski erään naisen taloa. Nämä ehdot hän luetteli minulle puhelimessa:

Työhuone, saa yhdistää makuuhuoneeseen:
- Kaksi nojatuolia
- Seinätelevisio, mieluiten halpa
- Uusi tietokonepöytä
- Pyörivä toimistotuoli
- Pikkupöytä, lisäksi sen päälle auringonkukka




Minä sain kuin sainkin naisen toiveet toteutettua. Soitin hänelle, ja kerroin että työ on valmis.


Nainen tuli katsomaan uutta työhuoneen ja makuuhuoneen yhdistelmää. Hän arvioi kaikki esineet, niiden paikat huoneessa ja värit.


Nainen halusi myös pikkupöydän, ja auringonkukan sen päälle, joten toteutin hänen toiveensa.


Nainen pohti hetken aikaa, mitkä sanat sopisivat tähän tilanteeseen parhaiten.


Sitten hän tokaisi:
"Kuule Elina. Olet varmaan hyvä toteuttamaan muiden unelmia feng shui-taloista, mutta et minun. Mutta saat silti palkkasi, joka on pienempi summa kuin olisin voinut antaa. En tietenkään antaisi näin pientä summaa jos olisit hoitanut paremmin hommasi, mutta näin nyt vaan kävi."


Tämä oli ensimmäinen kerta, kun minulle kerrottiin suoraan negatiivisempaa palautetta. No, kaikkia ei voi miellyttää, tässä ammatissa pitää ottaa risut ja ruusut vastaan...


Lähdin taksilla takaisin kotia kohti. Aurinko paistoi vielä, sillä kello oli vasta 17.30.


Minulle tuli sekalaisia ajatuksia mieleen päivästä kokonaisuutena. Mutta se ei silti tarkoittanut sitä, ettei minun pidä enää jatkaa sisustushommia.


Kävin vielä kaupassa ostamassa uuden nojatuolin, joka oli paljon modernimpi kuin edellinen. Poliisit eivät ilmeisesti vieläkään saaneet kiinni sitä naispuolista varasta, joka varasti tuolini.


Menin täyttämään Jaken ruokakupin, koska olisin voinut unohtaa kokonaan tehdä niin. Minulla oli ollut melko raskas päivä, mutta koiran pitää saada ruokaa vaikka olisi omistajalla kuinka huono olo.


Jakke nukkui tällä kertaa omassa kodossaan, mistä se tuntui pitävän. Koto on mielestäni mukava sana, se on niin leppoisa. Olen aina ihaillut eläimille tarkoitettuja tavaroita ja asioita, esimerkiksi linnunpönttö, koirankoppi, kissojen puuhapuisto, mitä vielä. Oho, kissojen puuhapuisto...minähän en voi sietää kissoja!



Katselin säätiedotusta uudesta TV:stä samalla, kun istuin mukavan pehmeällä uudella nojatuolilla.



Säätiedote lupasi hellettä vielä ensi viikoksi, joten nyt oli varsinainen hellekausi meneillään. Eihän Roaring Heightissa ollutkaan pakkasia, sillä asuin rannikolla. Tosin olisi ehkä joskus kiva asua sellaisella seudulla, jossa on neljä vuodenaikaa.


Vessanpönttö kiukutteli minulle ennen nukkumaanmenoa: se oli tukossa ja jätökset olivat nousseet veden pinnalle. Minun piti veden roiskuessa jynssätä vessa käyttökelpoiseen kuntoon. Ällöttävää!


Viimein, kun olin hoitanut kaikki ilta-askareet, oli nukkumaanmenon aika. Minulla oli ollut taas pitkä päivä, mutta ei sitä tiedä, vaikka huominen olisi...


"...vielä pidempi."





6 kommenttia:

  1. Mukavaa arkea Jakella ja Elinalla. Kiva on seurata naisen työskentelyä ja arkipuuhia :) sitten vain odottelemaan seuraavaa osaa, tämäkin oli tosi kiva :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi: Kiitos paljon kommentistasi! Oli ihana ja piristävä kommentti! :)
      -Sims3Pelaaja

      Poista
  2. Voi että tuo Roaring Heigts on ihana! Varsinkin on niin kovin mukavaa,kun blogissasi näkee sen taloja ja simejä. Olenko muuten jo maininnut, että Jakke on söpö? Voisitko kertoa sen luonteenpiirteet, jotta saisimme tietää millainen se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri-Tuuli: Kiitos kommentistasi! Kerron muuten Jaken luonteenpiirteet mahdollisimman pian. ;)
      -Sims3Pelaaja

      Poista
  3. Olen seuraillut sinun blogejasi jo pitkään! Täytyy sanoa että sinä olet kyllä tosi taitava tekemään tätä blogia! (: Kaikki blogeistasi (LC Ilmarinen, LC Joutsenlampi, LC Risso, ja se tarinablogi.) ovat olleet tosi hienosti tehtyjä, ihailen tuota tapaa! Sitten yks kysymys:

    Missä lisärissä ja miten saa simin sisustussuunnittelijaksi? Olisi mukavaa, saada omat simit suunnittelemaan muiden taloja. Kiinnostas nimittäin toisten simien talojen sisustaminen...ehkäpä minun omankin LC:n hahmoista jostakin tulee sisustussuunnittelija! (Blogini on LC Rose, ja olen se Anna Merilahti, mut käyttäjä poistu, niin tein nyt vaan tällasen 8.tassu tyypin, koska mulla on yks kani, ja saan varmaan toisen, niin siitä toi nimi...)

    Jaksua pelailuun! (:

    T: 8.tassu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentistasi, 8.tassu! :)
      Unelmaduuni-lisäosassa saa simin sisustussuunnittelijaksi. Simin täytyy vain etsiä keikkatöitä tietokoneelta, tai käydä kaupungintalolla hakemassa sisustussuunnittelijaksi. :)
      -Sims3Pelaaja

      Poista